28.1.2015

PUHELINKUVIA & KUULUMISIA

kollaaasiii

Viikon viivytystaistelun jälkeen flunssa voitti lopulta ja sunnuntai aamuna heräsin päänsärkyyn ja kurkkukipuun. Nyt olo on jo muuten terve, mitä nyt yskä on ja pysyy. Tällä viikolla oon siis ottanut aika rennosti ja nukkunut paljon, mutta onneks edellinen oli aika mahtava ja samoin viikonloppu, vaikka päiväretkisuunnitelmat vaihtukin sängyn pohjalla köllimiseen. Ainaisia aperitivoja, leffailtaa, illallistamista kavereiden kanssa, jäätelöä, baariin pyöräilyä, lähes aamuun asti tanssimista, opiskelija bileissä pyörähtämistä ja ensimmäiset jäähyväiset. Nykyään mä pidän suomalaisten lippua yksin pystyssä.

Viimeaikoina oon ollut harvinaisen laiska valokuvaamaan tai edes kantamaan kameraa mukana. Mutta puhelimeen on noita otoksia kertynyt jonkun verra (osa tosin kavereilta ryöstetty, kiitos ja anteeksi) Suomi-Sveitsi-Italia monenlaisia maisemia ja fiiliksiä. Mutta 95% hyviä hetkiä ja leveitä hymyjä.

22.1.2015

RAVENNA

R1R2R3R4R5R6

Vähän lisää Ravennasta, mosaiikkeja ja katutaidetta. Wikipedia osas kertoa, että Ravenna on Rooman keisariajalla ollut hyvin merkittävä kaupunki ja jopa on toiminut pääkaupunkina 400-luvun alussa. Niin street artin kuin mosaiikkienkin suurena ytävänä, mä pidin Ravennasta. Tarpeeks pieni, mutta tarpeeks paljon nähtävää, just sopiva päiväretkelle. Yleisilmeeltään samanlainen kun kaupungit Emilia-Romagnassa tupaa olemaan, sekoitus Bolognaa ja Riminiä.

Nihkeä puoli siinä, että kaikki kamut on yliopistovaihtareita, on että niiden pitää lukea kokeisiin... Oon ollut pari päivää ihan tylsistymisen partaalla, etenkin kun ulkona vallitseva säätila on tasasen harmaa tihkusade, joka tappaa fiiliksen aika tehokkaasti. Viime päiväni oonkin lähennä käyttänyt, kipeäksi tulemisen välttelyyn, joka on astetta haasteellisempaa kun nää kaikki lapset on kotona flunssassa, mutta ei oikeen houkuttele myöskään toi vesisateessa palloilu.

19.1.2015

THE MOSAICS

21435

Mä oon Italiassa nähnyt aika paljon kaikkea uskomatonta, kaunista ja hätkähdyttävää, mutta nää Ravennan mosaiikit sijoittuu henkeäsalpaavuus asteikossa aika kärkipäähän. Siis huheijaa. Sisäänpääsy Basilica di S. Apollianare Nuovoon. Battisero Neonianoon, Museo Arcivescovilesoo. Basilica di S. Vitalee ja Mausoleo di Galla Placidiaan maksoi 8,50€ ja se oli harvinaisen hyvin käytetty vajaa kymppi. Valokuvat näyttää kovin laimeilta todellisuuteen verrattuna, sillä noi 400- ja 500-luvulta peräisin olevat, Unescon maailmanperintökohteisiinkin kuuluvat, mosaiikit oli vaan ihan käsittämättömiä.

Mun oma elämä on tällä hetkellä kanssa mosaiikin tavoin vähän pieninä palasina, mutta ne ei suinkaan muodosta taideteosta vaan enemmänkin sekasorron. Onneksi sentään suurimmaks osaks hymyilevän sekasorron. Oikesti kaikki on siis hyvin. Paremminkin kuin hyvin. Aperitivoja, kavereiden treffaamista, uudestaan alkaneet italian tunnit, alennusmyynneissä käymistä, naurua & juoruilua, kaupunkiretkiä, auringon laskujen katsomista, pyöräilyä tuulen tuivertaessa tukkaa, hyää ruokaa ja halpoja drinkkejä. Mutta samaan aikaan mun päässä on sata ja miljoonaa ajatusta, asioita joille en voi tehdä just nyt mitään. Mutta silti ne pyörii päässä, vähän stressaa ja samalla sitten ärsyynnyn kovasti itseeni, kun en haluais käyttää yhtään aikaa vatvomiseen. Mutta toisaalta ainakin mä olen Italiassa, missä voi vatvoa lenkkeillessä biitsillä tai cappuccinon äärellä.

18.1.2015

HUOMIOITA ITALIASTA OSA 2

Tää postaus on roikkunut mulla luonnoksissa iän ajan ja nyt vihdoin sain tän julkastua! Ykkösosan pääset kurkkaamaan täältä

1. Italialaisilta löytyy ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan ja sen nimi on "just wait...", joo  no odotan odotan, mutta v*ttu mitä? Host perheessä asuessa ei näitä omalla kohdalla oo onneksi tullut vastaan, mutta mitä noiden vaihtareiden kaa on puhunut niin oli kyse sitten pankkitilin avaamisesta tai hajonneesta wlanista, niin odottamalla asiat paranee. Täällä odotetaan aina kaikkea, kaikkia ja kaikkialla. Eikä kenelläkään oo ikinä kiire mihinkään. Paitsi auton ratissa.

2. Tästä päästään sujuvasti taas siihen liikenteeseen. Mun host äiti kiros kerran ratissa, että kirjota sinne blogiis, että italialaiset ei kunnioita toisiaan liikenteessä. Ja se on harvinaisen totta. Hulluimpia musta on kaikki kakspyörästen kuljettajat...muistan nuorempana skobaillessani aina pelänneeni autoja, koska törmättäessä niin mä oon pienempi ja muhun sattuu. Paikallinen logiikka taas tuntuu olevan; että koska oon pienempi niin mahdun pienempiin  väleihin! Lisäks Italiassa on aika paha drink & drive -kulttuuri, en tykkää.

HI1

3. Italialaiset on tehty sokerista. Sillon kun tulin syyskuun puolessa välissä ja lämpötilat pyöri +20 jengi pisti menemään bootseissa ja nahkatakeissa. Sit kun lämpöasteet putos alle viidestoista niin oli jo aika vetää toppatakki niskaan, haha. Eikä täällä mennä muuten ulos jos sataa. Eikä lapsiakaan voi pistää sillon pihalle, nehän vois tulla vaikka kipeeks. Tosin hyvä mun on nauraa, oon vissiin muuttumas italailaiseks kun +10 ja mulla on päällä villakangastakki.

4. Yks juttu mitä täällä inhoon, niin talot on ihan hemmetin kylmiä! Sama homma minkä huomasin Englannissa 2012, Pohjoismaiden ulkopuolella ei vaan osata rakentaa taloja. Mä oon Suomesta, handlaan kyllä jos ulkona on kylmä, mut jos sisällä on niin hrrrr.

5. Mun host vanhemmat ihmetteli et mitä me Suomessa sit juodaan lounaalla, kun täällä se bisse tai viini on maailman normaalein juttu. Mut toisaalta tääl koko alkoholikulttuuri on ihan eri kun Suomessa. Esimerkiks mun lähi Conadissa on viinat & vauvanruoat samassa hyllyvälikössä. Että siinä sitä valistusta teille kukkahattutädit.

4

6. Täällä lapset on pitkään lapsia, ei kellään ala-aste ikäsellä oo puhelinta ja mihin ne niitä tarviskaan kun vanhemmat vie kouluun ja kavereille, eikä mihinkään mennä yksin. Välillä musta tää italialaisten mammojen holhous lähtee vähän lapasesta, mut toisaalta mut on ite kasvatettu kakarasta asti suomalaisellakin mittapuulla toimimaan tosi itsenäisesti. Joten kontrasti on aika kova.

7. Italiassa naimisiin mennessä kumpikin pitää oman sukunimensä, mutta lapsille annetaan isän sukunimi. Lisäks italialaisilla on vaan yks etunimi (kirkossa voidaan antaa kolme) mutta kaikissa virallisissa papereissa on vaan se ensimmäinen.

8. Tää ei nyt oo mitään uutta auringon alla, mut italialaiset on paljon kohteliaampia & ystävällisempiä kun suomalainen junttikansa. Yksin päivä semmonen noin 15 kesänen teinipoika pyöräili mun perässä useamman sata metriä kun luuli, että olin tiputtanut mun hanskat laukkua kaivaessa. Ja joka ikinen kerta kun oon ollu kaupassa jonkun parin hassun ostoksen kanssa, niin kassalla edellä oleva asiakas täyden ostoskorin kanssa on päästänyt mennään eka.


HI3

9. Italialaiset pojat ei oo pelkästään komeita tai söpöjä, vaan oikeasti kauniita. Aina tekee vähän mieli itkeä kun kadulla tulee vastaan joku pretty face, joka on paljon nätimpi kun minä. Ahahah.

10. Markkinat! Italiassa on markkinoita ihan kokoajan, Riminissäkin joka ikinen keskiviikko & lauantai. Eikä siellä oo myynnissä vaan ihmeellisiä hippikäsitöitä ja tilpehööriä, vaan oikeesti siistejä vaatteita! Tykkään, tykkään kovasti.

11. Täällä jos tilaat tavallisen kavin "caffèn" saat espresson. Sellanen meidän pohjoisten asukkien iso "normaali" kavi taas on nimeltään "americano".  Mutta kyllä "cappuccino" on vaan ylivoimasesti parasta! Niin ja Riminis sen keskiverto hinta on ehkä 1,30€.

12. Italialaiset käyttää sanaa beautiful mun korvaan vähän hassusti, mut toisaalta tääl "bellissima" on varmaan tavallisin ylistyssana, kun suomessa käytetään sitten muita adjektiiveja. Perus tervehdys on "Ciao bella / bello / belli!"  Suomessa en ikinä huikkais kenellekään mun jätkäfrendeistä vapaasti suomennettuna "hei komistus", (toisaalta omakin ilme ois varmaan aika priceless jos joku moikkais, että "hei kaunotar") mut täällä toi on suurinpiirtein yhtä neutraali kun "moi!"

HI4a

13. Poskipusut kavereita tervehdittäessä, yksi kummallekin poskelle. Alkuun piti taas vähän totutella tohon, mut nyt sujuu kuin luonnostaan! Kamut pliis saanko ruveta pusuttelemaan teitä Suomessa?

14. Mä asun pohjoisessa eli mafia ei täällä näy oikeastaan ollenkaan, (etelämpään mentäessä se onkin sitten käsittääkseni yhä edelleen vahvasti osa kulttuuria ja ihan tavallista elämää) mutta harmaa talous ja veronkierto on iso ongelma Italiassa. Varmaan puolet mun kavereista asuu ilman vuokrasopparia ja töiden tekeminen pimeästi on todella yleistä. On se täälläkin laitonta, mutta ei sitä kukaan kuulemma oikeasti vahdi.

15. Tätä viimeisintä on vaikea selittää mut se on vaan se yleinen ilmapiiri, se kun tuntee olevansa Italiassa. Kun kaikki on vähän rennonmpaa eikä mikään oo nyt ihan niin justiinsa. Tai edes sinne päin. Ehkä tätä voi vähän konkretisoida esimerkillä Riminin paikallisbusseista. Keskiovissa on isot tarrat joissa lukee "Do not enter" useammallakin kielellä, mutta kun dösä saapuu pysäkille kuski avaa kaikki ovet ihmiset kävelee sisään ja ulos eikä kukaan osta lippua, eikä kukaan välitä. Riittää kun pääsee perille. Italialaiset osaa vaan elää, elää enemmän kuin suomalaiset. Tässä kohtaa aina huokaillaan kavereiden kaa "Italians..." välillä ihaillen, välillä hiton turhautuneena. Tämmöselle fennoskandian asukille tää aiheuttaa harmaita hiuksia, kun välillä tuntuu että tässä maassa on ihan turha suunnitella yhtään mitään etukäteen, mutta samalla halusin ite oppia enemmän tollasta asennetta. Livin' da vida loca, se on kyllä espanjaa, mutta sopii tänne kuin nenä päähän. #vainitaliajutut

14.1.2015

SCHWEIZ

1S2S3S4S5S6A6S8S9S10S11S

Se frendien ysikausi ei oo vielä pulkassa, mut tässä tulee kuitenkin kuvia Sveitsistä osa kaksi. Ihana Alppimaa, ei muuta voi sanoa. Viiden päivän aikana pyörittiin Zurichissa, Rapperswilissa ja myös pyörähdettiin Zugissa. Vuorilla käyminen jouduttiin hylkäämään suosiolla ohjelmasta, sillä koko reissun ajan pilvet roikku todella alhaalla. Oikeestaan mitään vuoria ei ees siltä sumulta näkynyt. Ainoo kirkas päivä taiskin olla uuden vuoden aatto, mutta onneks edes sillon oli selkeää, sillä oltiin Zurich-järvellä katsomassa upeimpia ilotulituksia mitä oon koskaan nähnyt. Koko show oli vaan aivan käsittämätön ja sanattomattomaksi jättävä. Siis wow. Ihan wow-lopetusta meidän juhlinnat ei kyllä saaneet, oltiin kyllä menossa baariin, mutta sit eksyttiin matkalla, kello oli jo yli kaks, rupes väsyttää, sisään ois maksanut 20 frangia ja oli kamalan kylmäkin, joten hypättiin junaan ja lähdettiin tutimaan. Mutta siitäkin huolimatta, varmaankin elämäni paras uusi vuosi ja paras mahdollinen alku vuodelle 2015. Jos joku olis mulle vuosi sitten kertonut, että vietän seuraavaa vuoden vaihdetta vierailemassa Sveitsissä tytön luona, jota tollon en ollut vielä edes tavannut ja itse asun Italiassa olisin varmaan nauranut päin naamaa. Mutta toisaalta en mä nytkään osaa yhtään sanoa, missä mä olen 351 päivän päästä kun vuosi tulee vaihtumaan -16 loppuiseksi. Elämä on aika ihmeellistä.

TRANSLATION: More pictures from lovely Switzerland! You're welcome.

12.1.2015

SNOWY ZURICH

2
1
5
467
3
8

Mulla on ollut liian kiire sopeutua taas tähän italialaiseen elämään (eli käydä aperitivoilla ja katsoa frendien kasikausi kolmessa päivässä...) että oon ihan unohtanut tulla julkaisemaan näitä Sveitsin kuvia. Zurich on yks mun kaikken aikojen lempikaupungeista, mutta sinne pääseminen oli tällä kertaa kyllä yks harmaita hiuksia aiheuttava seikkailu. Ensiksi mun lento oli tunnin myöhässä ja Frankfurtiin saavuttuani mulla meni varmaan puolituntia seikkailla koko jättiläismäisen kentän läpi kaukojunaterminaaliin. No laiturilla odotellessa saapu mun junaa ennen kaksi muuta: toinen 80 ja seuraava 60 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Tässä vaiheessa alko jo vähän kiristää kauluksesta ja soitin jo paniikkipuhelun isille, kun kaikki kuulutukset tuli saksaksi ja taululle ei ees päivittynyt mun junan tiedot. No lopulta se sitten saapui, puoli tuntia myöhässä ja jouduttiin vielä viime hetkellä juosten vaihtaa laituria. Myöhästymisen takia missasin mun vaihdon Mannenheimissa, mutta saksalaisella tehokkuudella päästiin ajallaan Baaseliin, missä pääsin vaihtamaan samaan junaan, mihin mun alunperin pitikin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis mutta pienet kuumotukset kyllä oli. Viimeks kun vierailin Sveitsissä elokuussa 2013 näytti lämpömittari lähemmäs kolmeakymmentä, joten lumisateessa paikka näytti aika erilaiselta. Mutta ihan yhtä kauniilta.

Koska saavuin päivän muita aikasemmin, nukuin yhen yön mun sveitsitytön luona, jota sitäkin oli ihan parasta nähdä! Kokonaisuudessaan reissu oli vaan ihan mahtava. Kauniita maisemia, kävelyä & turisteilua, hyvin syömistä, paljon viiniä, yksi katsottu säbämatsi ja sen myötä syntynyt kauhee säbäikävä, uuden vuoden juhlintaa, syvällisiä keskusteluja yömyöhään asti, olisin voinut jäädä pidemäksikin aikaa. Mutta ehdottomasti parasta oli vaan se, että me oltiin kaikki neljä, Kyproksen reissucrew, international love, samassa paikassa samaan aikaan ekaa kertaa viiteen kuukauteen. Lisää kuvia on vielä tulossa, kunhan vaan jaksan ja kerkiän. Eli ehkä sitten kun saan ysikauden loppuun.

TRANSLATION: Switzerland wonderland. Zurich is definitely one of favorite cities in the world. And this trip was just amazing! Beautiful landscapes, walking around, lot of wine & good food, New Years Eve celebrating and deep late night conversations with my fav girls. More pictures coming soon(er or later)! 

6.1.2015

JOULULOMA

12.13578910111213

Loppiaisen kunniaksi katsaus mun joululomaan. Tai sen ensimmäiseen puoliskoon,  jonka vietin Suomessa. Kahden viikon sisällä oon matkustanut junalla & lentokoneella (ja myös odottanut niitä...) yhteensä rapsakat 30 tuntia, virallisesti käynyt viidessä maassa: lähtenyt Italiasta, vahtanut konetta Köpiksessä, hypännyt junaan Frankfurtissa, käytännössä siis viettänyt joulun Suomessa ja uuden vuoden Sveitsissä. Mutta voi toi kotona olo, ei sitä vaan voi edes sanoin kuvailla.Vaikka mä viihdyn täälläkin, niin kotiin palaaminen, siinä on sitä jotain. Kun kaikki on omaa, tuttua ja turvallista, Oma sänky, oma huone, oma perhe, oma äidinkieli ja ystävät, jotka on tuntenut pidenpään kuin kolme kuukautta.  Mun kahdekasaan Suomi-päivään mahtui paljon. Paljon naurua, hymyä ja rakkaita ihmisiä. Viimehetken ruokapikkujoulut, lounas lukiokavereiden kaa, tunnelmallinen jouluaatto, saunomista, pulkkailua, kavereiden näkemistä, maailman suloisin koiravauva, lumesta nauttimista, yhdet mielettömän ihanat ylioppilasjuhlat, pizza-lounas tyttöporukalla, varsin railakkaasti juhlimista ja ihan vaan perheen kanssa hengailua. There's no place like home ♥

Mutta kyllä Italiaankin palaaminen oli omalla laillaan kotiin palaaminen. Viimeset kaksi päivää lapset on roikkunut mussa ja halinut jatkuvasti ja niistä näkee että niillä on ollu ikävä. Ja olihan mullakin niitä. Vaikka suurin osa mun kavereista ei oo vielä palannut takaisin, niin tuntuu Rimini kodilta. Aurinko paistaa tuttuja katuja pitkin pyöräillessä ja Suomen & Sveitsin pakkasten jälkeen, paikallinen tammikuu +10, tuntuu ihan kun joku olis teleportannut mut kevääseen. Kelpaa.

TRANSLATION: During this Christmas holiday I have traveled about 30 hours by train and plane and visited five countries: left from Italy, changed plan in Copenhagen, jumped to train in Frankfurt so really spend Xmas in Finland and New Years Eve in Switzerland. And have to say there's no place like home. When everything is is own and comfortable. Own bed, own room, own family, own friends, own language. Words cannot describe that happiness. In eight days I did a lot. Had a last time pre-xmas party, lunch with high school friends, spend lovely Christmas Eve, enjoyed of snow, celebrated in my friends graduation and party maybe little too hard...and just spend time with my beloved ones. 

1.1.2015

2014 - MUUTOKSIEN VUOSI

1TALVI

TALVI: Vuoden vaihteen vietin vanhoissa kunnon kotibileissä, vanhalla kunnon lukioporukalla. Joululoman loputtua mun stressikerroin kasvoi about potentiaalisesti päivä päivältä. Kertauskurssit veteli viimeisiään, mutta kaiken sen ylppäriahdistuksen keskellä meillä oli ihan mielettömän hauskaa koulussa viimeisinä päivinä abivideota (click!) kuvatessa. Lukuloman alettua vietin lähes kaiken valveillaoloaikani nenä kiinni kirjoissa. Mutta sitä ennen juhlittiin penkkareita 13.2. ja voin sanoa, että se oli ehkä mun tähän astisen elämän paras päivä. Sitä vapauden ja riemun tunnetta rekan lavalla ei voi vaan sanoin kuvailla.

1KEVÄÄÄT

KEVÄT: Mun elämä alkoi uudestaan 21.3 vähän vaille kolme, kun kävelin ulos bilsan yo-kokeesta. Koulu oli ohi ja näin jälkikäteen ajateltuna kevät oli ihan mielettömän lepposta & kivaa aikaa. Oli abiristeiy, tein sijaisuuksia duunissa, josta tykkäsin ihan hirmusesti ja hankin kauppiksen pääsykoekirjat, ihan vaan todetakseni ettei se sittenkään ollu mun juttu. Vapun jälkeen lensin kolmen ihanan tytön kaa äkkilähdöllä Kyproksen auringon alle. Toukokuussa oli myös Tallink Floorball - paras mahdollinen lopetus mun säbäuralle. Viralliset kirjoitustulokset tuli ja sai mut kirjaimellisesti hyppimään riemusta. Toukokuun viimenen 2014 on päivä, jota en tule unohtamaan koskaan. Silloin mä vedin valkolakin päähäni gaudeamuksen soidessa ja vietin täydelliset ylioppilasjuhlat

1KESÄ

KESÄ: Tähän valikoituneet kuvat on paljon iloisempia, mitä se sitten oikeasti oli. Kaikki varmaan muistaa että alkukesä oli aivan jäätävän kylmä ja heinäkuussa riitti hellettä. No niistä en hirveästi päässyt nauttimaan, sillä mä paahdoin koko kolme kuukautta 40-tuntista työviikkoa fyysisesti raskaassa duunissa eli olin vaan tosi loppu. Kadehdin kaikkia kavereita, jotka lomaili, mutta toisaalta kyllä palkkapäivisin hymy oli aina aika leveä. Vaikka mennyt kesä olikin ehkä tyhmin vuosiin, mahtu siihen myös muutama ihan huippujuttu! Rento juhannus, huikee Ruisrock, villit 19-vuotissynttärit ja yksi viikonloppu vaan möksällä makaamista.

1SYKSYY

SYKSY: Ja noh miten se syksy on mennyt, sen voi aika hyvin lukea täältä. 20.9 tein varmaan elämäni repäsevimmän teon nousemalla lentokoneeseen, ihan oikeasti lähtemällä au pairiksi Italiaan, kohti tuntematonta. Enkä tähän mennessä oo katunut tota päätöstä kertakaan. Riminissä mua oodotti aivan ihana host perhe, 15 km biitsiä ja hyvät kulkuyhteydet lähes joka puolelle Italiaan. Alkuun vaivas yksinäisyys ja kielimuuri, mut sen jälkeen kun oon päässyt tutustumaan aika huippuihin ihmisiin ympäri Eurooppaa ei oo koti-ikävä montaa kertaa painanut. Eihän ulkomailla asuminen aina mitään herkkua ole, mutta suurimmaks osaks mulla menee tosi hyvin. Oon tosi onnekas mun perheen suhteen ja erityisen iloinen oon siitä, miten hyvät mahdollisuudet mulla on matkustella täällä. Oonkin käynyt muun muassa Bolognassa, San Marinossa, Urbinossa, Milanossa, Roomassa...

Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 oli hyvä mulle. Sen varrelle mahtu muutama tosi raskas ja stressaava ajanjakso, mutta nekin palkittiin lopulta. Kuten otsikkokin sanoo, tänä vuonna muuttui paljon. Valmistuin lukiosta enkä tänä syksynä, ensimmäistä kertaa 12 vuoteen, palannutkaan koulunpenkille. Sen sijaan tein yhden elämäni parhaimpiin kuuluvan päätöksen lähtiessäni viettämään välivuotta tänne. Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Mä oon kokenut ja nähnyt niin paljon uutta, että tuntuu melkein kuin oisin oppinut viimesen 365 päivän aikana itsestäni & maailmasta kahden vuoden edestä. Jätän tän vuoden taakseni ja otan ensi vuoden vastaan hymyssä suin. Vuodelta 2015 mä toivon opiskelupaikkaa, ulkomaan matkoja, mieluisaa kesäduunia, naurun täyteisiä hetkiä ja luonnollisesti, ettei mulle itelleni tai kenellekään mun läheiselle sattuisi mitään ikävää.

TRANSLATION: 2014 was year with many changes. In winter I study more than ever before but also had one of the best days of my life when we celebrate ending of classes and had penkkarit. After finishing my finals in end of March my life begun again. Actually I could say that the spring was the nicest and the easiest time of the year. I had substitute work that I really loved, I "study" for entering exam to economics but realized that it wasn't my thing, traveled extempore to Cyprus for one week and had blast in Tallink Floorball. In 31.5.2014 I graduated from high school and that's something I won't ever forget. But last summer was the worst in years: I worked 40 h per week to beginning of June till end of August and I was just so so tired. But there were also good things such midsummer, awesome Ruisrock, my bday party and relaxing weekend on our summer cottage. And well how has my autumn been...you can read it from here. In 20.9 I take the step to unknown and moved to Italy to be an au pair. And I couldn't be more satisfied with my decision. Host family of mine is just great and I've started learn new language, traveled a lot and met wonderful people from all around Europe. 

All in all this year was good for me. There have happened lot in my life and it almost feel like that I've learned about myself and world as much as usually in two years. For year 2015 I hope to get in to university, opportunities to travel a lot, to got a nice summer job, to have many moments with laughter and of course that anything bad won't happen to me or to my loved ones.