15.5.2015

ARRIVEDERCI FINLANDIA

12.12015-05-10 10.15.11 24

"No sä et kauaa kotona viihtyny" nauro kaverit ja ehkä ihan aiheesta. Mä sain sunnuntai iltana mun host-äidiltä viestin, että onko mun kokeet jo ohi ja pääsisinkö auttamaan sinne kolmeks viikoks. Seuraava mitä tiedän oli koneella auki olevat lentoaikataulut, idioottihymy ja muutama hyperventiloiva puhelu. Maanantai aamuun mennessä olin päättänyt, että mä lähden. Koska tää Suomessa opiskelemaan hakeminen on yhtä arpapeliä ja edestakasin lentäminen vähän turhan kallista puuhaa, jouduin kuitenkin kesäkuun ekalta viikolta kieltäytyä. Vaikka oon edellen GossipGirlin Blairia lainaten sitä mieltä, että kohtalo on luusereille, niin asiat kyllä järjestyy. Yleensä siten, että itse ne järjestää, mutta joskus käy sattuman kautta ihan uskomaton tuuri ja kaikki hoituu kuin itsestään. Huomenna aamulla 6.00 mun kone starttaa, kahdeks viikoks Riminiin, kakkoskotiin. En vois olla onnellisempi.

Kansainväliset kaverit, mun italialaien perhe, aurinko, lämpö ja meri. Toukokuun projektit, huoneen suursiivous ja avecin (kuskin...) etsiminen tän kevään kuusiin vai seitsemiin YO-juhliin on peruttu. Tietokone saa näin lyhyellä reissulla jäädä kotiin, joten palailen täällä Italia-juttujen kanssa ens kuun puolella. Yksi pyyntö vain: kun palaan 29. päivä niin täälläkin saisi olla oikea kesä.

12.5.2015

LE CINQUE TERRE

a2a1a3a4.1a4a6.1a6a7a8a9a10

Näistä maisemista oli esimakua jo täällä. Mun viimeisestä matkasta Italiassa on kahdeksan viikkoa, tuntuu että mielettömän kauan. Sunnuntaina aamujuna Torinosta Italian länsirannoikolle. Cinque Terre - viisi kylää: Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore, jos ehditte käydä vain yhdessä paikassa ennen kuolemaanne niin käykää tuolla. Meidän kohdalla toi oli kyllä yks epäonnen reissu. Kylien välillä kulkee patikointireitit, joista tohon aikaan vuodesta oli auki kaksi. Monterossosta Vernazzaan kolme kilometriä arvioitu matka-aika 2h, ei se voi olla paha. Nojoo, väärässä oltiin. Mulla oli jalassa uutudenkireät farkut, nahkanilkkurit ja repussa koko viikonlopun matkakamat. Paremmin mulla silti meni kun flunssaisella matkakumppanilla, jolta meinas loppua happi. Se koko kaks kilometriä on nimittäin pelkkiä portaita. Ja oltiinko tehty amatöörivirhe ja unohdettu vesipullo? No kyllä. Vernazzaan päästyämme päätettiin, että mennään loppumatka junalla, mutta eiköhän myöhästytty siitäkin minuutilla ja jääty tunniksi jumiin. Tästä kömmähdyksestä seurasi, että meidän Cinque Terrestä tuli enemmänkin Quattro Terre, kun jouduttiin ajanpuutteen vuoksi skipta keskimmäinen kylä. Lisävinkkinä vielä että Riomaggioressa osa vaunusita pysähtyy tunnelissa, missä ei näy laiturikylttejä, terveisin eipä tajuttu nousta junasta ja tehtiin puolen tunnin ylimääränen lenkki La Spezian kautta.

Cinque Terre, taloja jokaisessa pastellin sävyssä, jonka kuvitella voi, kirkkaan turkoosi meri, ja aivan henkeäsalpaavan kaunista. Tonne mä palaan vielä joskus. Viiden tai kymmenen tai viidentoista vuoden päästä, vaelluskengissä ja urheiluvaatteissa ja kierrän kaikki luonnonpuiston parikkareitit ja käyn jopa siellä Cornigliassa.

6.5.2015

VAPPUFIILIKSET

12345

Vappu oli ja meni vajaa viikko sitten. Pääsykokeet oli ja meni eilen. Mä olen vapaa. Nyt en voi muuta kun odottaa ja toivoa parasta. Kaikki kaverit vaan lukee vielä tai on leikkimässä sotaa tai jatkaa seikkailujaan ulkomailla. Mitä ihmettä mä nyt teen mun elämällä? Lomailen? Mutta se vappu. Isikin nauro, että ollaan säälittäviä kun aattoa juhlittiin kolmen naisen voimin tekemällä ite sorbettia ja juomalla vähän viiniä. Vappupäivänä taas pidettiin maaginen vappubrunssi, aivan ehdottomasti paras mun neljän päivän brunssiputkesta.

Tällä hetkellä pitkä viikonloppu ulkomaille, melkein minne vaan, houkuttelis ihan mielettömästi, mutta en oo vielä löytänyt reissuseuraa. Kommenttiboksiin voi halutessan ilmottautua. Nyt jatkan suunnan etsimistä elämälle Game of Thronesin parissa. Palaillaan!