30.6.2015

OLIPA KERRAN KESÄKUU

kesä1kesä2kesä9kesä4kesä3kesä7-horzkesä6

Kesäkuu ei kyllä ollut nimensä veroinen. Ihan oikeasti missä se kesä viipyy? Sais helteet palata jo ihan vaan senkin takia, että vesisateessa Ruisrockista voi tulla vähän nihkeä. Näissä kyllästyimiseen asti valitetuissa sääoloissa on kuitenkin tapahtunut paljon. Oli pääsykoeet, lomailin (ainakin omasta mielestäni) ansaitusti viikon, minkä jälkeen aloitinkin työt. Kävin terasseilla, unohdin mun jäätelölakon, join siideriä takapihalla, treffasin kummitätiä, luin kaksi kirjaa, pohdin tulevaisuutta aamuyön tunteina, yritin olla stressaamatta, mutta stressasin kuitenkin ja poikkeuksena kaikkiin mun elämän aikaisempiin kesiin, en vieläkään oo käynyt uimassa. Juhannusta me juhlistettiin isolla porukalla kolmepäiväiväisesti kaverin mökillä, mutta siitä reissusta ei löydy julkaisukelpoista kuvamateriaalia. Mutta hauskaa oli senkin edestä. Tän postauksen kuvat taas on Helsinki-päivältä, jolloin syötiin sekalaisella konkkaronkalla illallista Espalla, Helsingin taivaan alla. Upea kokemus. Kesäkuussa on tapahtunut paljon. Hyviä juttuja, mutta myös niitä vähän huonompia. Ja niitä, joista en oikeen osaa sanoa oliko ne lopulta hyviä vai ei.

25.6.2015

MIKSI AU PAIR?

Lupasin tehdä postauksen au pair -jutuista ja täältä tulee! Vähän viiveellä, sillä työt ja juhannusjuhlinnat on verottanu aika suuren osan mun energiasta, mutta parempi myöhään kuin millonkaan, eh. Tällä hetkellä siellä ruudun takana on varmaan aika monta, jotka mun tavoin odottaa kuumeisesti pääsykoetuloksia samalla miettien jo varoiksi plan B:tä. Tai mahdollisesti jo tietää, ettei tule pääsemään syksyllä kouluun ja miettii ihan vaan suunnitelmaa A. Siinä samassa tilanteessa mä olin vuosi sitten, kun loin profiilin Au Pair World iin ja päätin lähteä Italiaan. Se oli yks mun elämän ehdottomasti parhaista päätöksistä.

Tää postaus oli venymässä pidemmäksi kuin nälkävuosi, kun aloin listata kaikkia asioita sopimuksen tekemisestä pakkaamiseen, mutta sitten mietin että netti on pullollaan au pair -blogeja, joista varmasti löytyy apua pulmaan kuin pulmaan. Joten päätinkin kirjoittaa mainospuheen, miksi kannattaa lähteä au pairiksi. Ja mitä siihen vinkkilistaan tulee, se on tallennettuna luonnoksiin, eli jos kiinnostusta löytyy niin voin julkaista senkin. Lisäksi mä vastaan enemmän kuin mielelläni kysymyksiin, eli jos jokin jäi mietityttämään niin laittakaa kommenttia.

Alukuun haluan vielä mainita, että musta au pairina olemisesta on tosi vaikea kirjoittaa yleisellä tasolla ja tää teksti perustuu kokonaan omiin (ja hieman myös kavereiden) kokemuksiin. Viime syksynä lähtiessäni, myös kaksi mun parhaista kavereista lähti maailmalle ja vaikka kaikki kolme oltiinkin töissä au paireina, niin eri perheet ja eri maat teki jokaisen meistä vuoden aivan omanlaisiksi. Saman oon huomannut jutellessani parin muun au pairina olleen kanssa, sillä joo paljon on samaa, mutta samalla kaikilla täysin erilainen kokemus. En väitä, että jokainen vaihtovuosi oisi keskenään samanlainen, mutta au pairina ero on että se standardoiva tekijä kuten koulu saattaa puuttua kokonaan. Itse osaan lähinnä kertoa millaista on olla au pair Italiassa ja sielläkin vain yhdessä kaupungissa ja yhdessä perheessä. Mutta se oli aivan huikeeta, monesta syystä.

it4

1) Matkailu avartaa. Voisin allekirjottaa ton toteamuksen vaikka omalla verelläni. Puoli vuotta italialaisessa perheessä antoi aika hyvän perehdytyksen maan tapoihin ja kulttuuriin. Se sai mut niin syvästi rakastamaan kuin myös vähän vihaamaan Italiaa. Mutta samalla oon oppinut niin paljon muuta. Mun kaveripiiri muodostui ihmisistä ympäri Eurooppaa ja vähän sen ulkopuoleltakin, joten tuntuu että pelkästään yleissivistys on kasvanut ihan huimasti. Voin rehellisesti kertoa, että ennen Italiaan tuloa mulla ei ollut hajuakaan missä Montenegro on tai en ollut koskaan kuullutkaan Espanjan sisällissodasta. Mutta sitä yleissivistystäkin tärkeämpää on mitä ulkomailla asuminen opettaa sulle itsestäsi, maailmasta ja noh, ihan kaikesta. Mun maailmankuva on ainakin avartunut tosi paljon, kun on päässyt näkemään itselle normaalista poikkeavaa elämää, tavannut ihmisiä jotka ajattelee joistain asioista ihan päinvastaisesti ja huomannut että arkisetkin asiat voidaan hoitaa täysin toisella tavalla kuin itse on tottunut. Mutta siinä missä oon saanut uusia näkökantoja, niin samalla joistain asioista se oman mielipiteen oikeellisuus on vain vahvistunut. En usko että kukaan voi lähteä yksin ulkomaille ja olla kasvamatta tai muuttumatta. Itsestäni ainakin huomaan, että musta on tullut Italiassa itsenäisempi, positiivisellä tavalla rennompi ja lisäksi oon oppinut murehtimaan paljon vähemmän asioita, joihin en voi vaikuttaa.

2) Ulkomailla tutustuu sellaisiin ihmisiin, joihin ei Suomessa ikinä edes törmäisi. Usein au pairit hengaa toisten au pairejen kanssa, mutta Riminissä ei ollut mun lisäksi ketään, joten lähes kaikki mun kaverit oli yliopistovaihtareita. Paikallisista tutustuin ihan vaan muutamaan, mutta se taas johtui tasan omasta laiskuudesta. On uskomatonta huomata, että voi klikata vaan niin hyvin jonkun kanssa, jonka oot vasta tavannut ja jonka äidinkieli on ihan eri kuin sun. Löysin Italiasta pari todellista sielunsiskoa ja hirveän liudan ihmisiä, joille tiedän pistäväni viestiä "Lähetkö kahville?" jos satun matkustamaan vaikka Puolaan tai Brasiliaan. Tottakai kansalaisuus ja sen myötä opitut arvot ja kotikasvatus vaikuttaa millainen ihminen on, mutta oon huomannut, että sillä lukeeko syntymätodistuksessa Afganistan, Serbia vai Ranska ole tasan mitään tekemistä sen kanssa onko hyvä tyyppi vai ei. Lisäksi oon todistanut ikä on vain numero kliseen täysin todeksi. Suomessa mun ystävät on aina ollut saman ikäisiä, kun taas tuolla mun kavereista nuorin oli 17 ja vanhin yli kolmekymmentä, kaikki aivan ihania.

it1

3) Kielitaito kehittyy väkisin. Monet perheet haluavat au pairin puhumaan lapsille englantia, koska tuolla maailmalla kouluopetuksen taso ei oo ihan samaa luokkaa kun Suomessa. Mullakin oli käyttökielenä kokoajan englanti, mutta siitä huolimatta opin puolessa vuodessa, vaikka en ollut elämässäni opiskellut tuntiakaan italiaa, ymmärtämään kieltä. Puhua mä en silti oikeen osaa, mutta tällä hetkellä ois kauhee hinku aloittaa joku kurssi, koska tiedän että nyt vielä oppisin aika helposti ton yhden maailman kauniimmista kielistä. Ja mitä englantiin tulee, puhumisen sujuvuus ja sanavarasto on kasvanut ihan hirmuisesti, mutta samalla pelkään että kielioppi on kärsinyt, koska oon viettänyt aikani ihmisten kanssa, joista kukaan ei puhunut englantia äidinkielenään. Mutta jos ei muuta niin musta on ainakin tullut mestari selittämään ja kuvailemaan asioita, joiden nimeä en tiedä.

4) Au pair on helppo tapa nähdä maailmaa ja matkustaa. Ei tarvitse stressata asumisesta tai toimeentulosta. Itse mietin viime vuonna myös, jos lähtisin reppureissaamaan Aasiaan, mutta se kaatui reissukaverin puutteeseen ja yksin en olisi uskaltanut. Nyt kuitenkin kun on nähnyt, että kyllä aina pärjään ja kavereitakin on helppo saada, niin jos tässä tulee eteen välivuosi numreo kaksi, niin mikää ei pidättele mua Suomessa ensi talvena.

5) Viimeisenä ja tärkeimpänä, perhe. Vaikka au pairiksi lähdetään näkemään ja kokemaan maailma, niin ennen kaikkea sä olet töissä host-perheessäsi. Koko arjen jakaminen jonkun toisen kodissa on välillä rankkaa, mutta samalla au pairina olo on uskomattoman palkitsevaa. Lähteminen vaatii tiettyä rohkeutta ja oikeanlaista asennetta. Aina löytyy kauhutarinoia ihan hirveistä perheistä, mutta musta suurin osa vaikeuksista on vältettävissä selvittämällä aisiat hyvin etukäteen ja vaan ottamalla ongelmat rohkeasti puheeksi. Kyllähän lähtiessä aina ottaa riskin, mutta se on sen arvoinen. Parhaimmillaan voi käydä yhtä hyvin kun mulla. Mä sain Italiasta kolme uutta pikkusisarusta, joita opin rakastamaan lähes yhtä täydestä sydämestä kuin omia siskojani, kakkosvanhemmat ja paikan jonne mä tiedän olevani aina tervetullut palaamaan. Toisen kodin. Jos siis yhtään kiinnostaa lähteä, niin mun neuvo on: mene.

it3

14.6.2015

KAVEREIDEN PUHELIMISTA

123
4

Kävi niin hassusti, että mun (ihan viimeisiään vetelevä) puhelin sammui lopullisesti Italiassa. Joten iskin sim-kortin tablettiin ja siellä se nyt on hengaillut viimeiset kaksi viikkoa. Tosi kätevä tommonen pieni taskupuhelin ja äärimmäisen kiusallinen käyttää julkisilla paikoilla. Mun pistäisi ostaa uus kännykkä, muttei yhtään huvita laittaa rahaa siihen kun mun kaikki aikaisemmat neljä älypuhelinta ovat hinnastaan riippumatta levinneet käsiin vajaassa vuodessa...

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut roadtrippejä, jääkahveja, siidereitä, jääteköannoksia, pitkään nukkumista, ihanaa luvallista lagaamista sekä vihdoista viimein myös hellettä ja auringonpalvontaa. Tampereen reissulla vietin aikani lähes kokonaan yliopistolla, mutta käytiin kokeiden jälkeen syömässä 2h+k nimisessä raflassa, joka oli ihan törkeen hyvä! Palvelu, ilmariiri ja ruoka loistavaa, kannatta ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Kotkasta taas löydettiin vesiputous ja Porvoo on vaan aina ja ikuisesti ihana. Huomenna on huolettomat kesäpäivät ohi, koska mulla alkaa duunit. No onhan niitä tässä jo ehditty viettää useampikin.

10.6.2015

SWEET LAZYNESS

12345

Tulin sopivasti kesäloman kunniaks kipeeksi. En ihan kunnolla, mut sen verran on flunssaa, että nukuin viime yönä kevyet 12h. Ehkä tää viime aikojen reissaaminen, pää kolmantena jalkana juokseminen ja kaikki stressin laukeaminen on vaan ollut vähän liikaa kropalle. Mitäs minä siis, palaudun viime viikon roadtripeistä ja viikonlopun juhlinnoista. Joskus vaan on aika parasta olla tekemättä yhtään mitään. Kesäsuunnitelmatkin on vielä ihan auki, mutta tässä ehtiihän tässä vielä kaikkee kivaa kehittämään.

Nyt kun on varmaa, että ainakin elokuuhun asti meikätyttö pysyy kotimaan kamaralla, niin en oikeen tiedä mitä tehdä tän bloggaamisen suhteen. Lisää kukkakuvia ja kesäduunien täyteisiä kuulumisia? Vai löytyiskö sieltä ruudun toiselta puolelta kiinnostusta, jos tekisin jonkun "miksi au pairiksi" -postauksen? Kaikki ehdotoukset on tervetulleita.

6.6.2015

LAKKIAISMEININGIT

12345678910

Lähinnä mua hämmentää miten oon ite päässyt ylioppilaaksi, kun olin ihan varma, että mulla on seitsemät juhlat, mutta aamulla äiti laski, että Kaisa hei niitähän on yhteensä kahdeksat. 7/8 lakkiaiset mä ehdin kiertää viime lauantaina, tehokas päivä. Ajettuja kilometrejä kertyi yli sata ja minuuttiaikataululla mentiin, yksissäkin juhlissa olin vartin ja seuraavissa reilut 20 minuuttia. Itselle parhaat pippalot oli kyllä kahdet viimeiset, kun olin päässyt eroon autosta ja sain skumppalasin käteen sekä pystyi vihdoin istua alas juttelemaan. Jatkot meni sitten miten meni, oon ollut elämässäni kaksilla yo-jatkoilla ja tullut tulokseen, että ne ei vaan ole mua varten. Meikätytön flunssa nosti päätään baarissa ja kotimatkalle mahtui muunmuassa hajonnut juna ja muita seikkailuja. Kaiken kaikkiaan oli silti ihana päivä ja mahtavaa päästä onnittelemaan kaikkia kauniita ja komeita vastalakitettuja. Tästä on hyvä alottaa Suomen kesä.

4.6.2015

LA VITA È BELLA A RIMINI

1234.14567

Kahteen viikkoon mahtui paljon. Hyvää ruokaa, opiskelijabileitä, neljä- & 26-vuotis synttärit, piknik biitsillä, pyöräilyä, tanssimista, auringon nousuun saakka valvomista, au paireilua, yöuinnit, jäätelöä, shoppailua, pyöräilyä, auringonpalvomista ja vähintäänkin vaihtelevat säät. Alkuviikko oli oli ihan mieletön, mut tietysti mun vapaapäiville osu aika lailla huonommat kelit. Torstai yönä ukkosti ja kaatosade jatkui taukoamattomana sunnuntai-iltapäivään saakka. Jes. En mä siis ehkä ihan näytä siltä, että oon ollut kaks viikkoa etelässä, mut kyllä onneks sentään vähän väriä tarttu nahkaan. Tokalla viikolla mulla oli lastenvahtimista tavallista enemmän kun autoin host-äidin karvan vajaan kaksi vuotiaan siskonpojan kanssa ja ykskään italiaano ei oo onnistunut (surullista vaiko ei ja kenen kannalta?) sulattaa mun sydäntä yhtä totaalisesti kun se pikkumies. Takaisin on vielä pakko päästä, ennemmin tai myöhemmin. Ihan vaan jo siksi, etten vieläkään käynyt uimassa Quattro Cavallin suihkulähteessä, mikä mun oli pitänyt tehdä jo joulusta saakka.

Ps. Pääsykoeet on ohi. Ai kamala. Voi tehä ihan just mitä mua huvittaa ennen töiden alkua. Voihan loma.

1.6.2015

SECOND HOME

1234.24578.189

Viime päivät on ollu aika hektisii ja täynnä monenlaisia tunteita. Perjantai yöllä lensin kotiin. Lauantaina juhlittiin ylppäreitä. "Millasta oli Italiassa?" sitä multa on kysytty monta kertaa, enkä oikeen osaa vastata. Ihanaa, parasta, tavallista, elämää. Kuusi viikkoa poissa oli lopulta niin vähän. Kavereilla oli uusia kuulumisia ja hulluja tarinoita kerrottavana, mutta takasin oli helppo mennä. Sitä mä olin halunnut niin paljon. Tuttu perhe, tutut rutiinit, ihan kuin kotiin olis palannut. Kun ekaa kertää pyöräilin vakioreittiäni keskustaa, hymyilin ajatellen, että tänne mä kuulun. Kaksi viikkoa meni silti ihan liian nopeasti. En tehnyt mitään ihmeellistä tai erikoista, Au Pair -duuneja ja nautin täysillä kesäsäistä, kylmistä drinkeistä, kuumasta pizzasta, lämpimästä tuulesta, myöhään menneistä illoista ja ihanien ihmisten seurasta.

Takasin lähteminen oli edelleen rankkaa, muttei niin paha kuin viimeksi.Tosin jäähyväiset on vaan edellen jotain mitä todella inhoan. Mutta mä tiedän, että tuun vielä palaamaan Riminille sekä matkustamaan moneen muuhun paikkaan tapaamaan kavereita tuolta. Olin tosi surullinen kun kone nousi ilmaan Bolognasta, mutta ainakin melkein yhtä onnellinen sen rullatessa Helsinki-Vantaalle. Keväällä lähtiessäni olin aivan rikki, mut nyt tuntuu jopa ihan hyvältä olla hetki Suomessa, kotikotona.