1.6.2015

SECOND HOME

1234.24578.189

Viime päivät on ollu aika hektisii ja täynnä monenlaisia tunteita. Perjantai yöllä lensin kotiin. Lauantaina juhlittiin ylppäreitä. "Millasta oli Italiassa?" sitä multa on kysytty monta kertaa, enkä oikeen osaa vastata. Ihanaa, parasta, tavallista, elämää. Kuusi viikkoa poissa oli lopulta niin vähän. Kavereilla oli uusia kuulumisia ja hulluja tarinoita kerrottavana, mutta takasin oli helppo mennä. Sitä mä olin halunnut niin paljon. Tuttu perhe, tutut rutiinit, ihan kuin kotiin olis palannut. Kun ekaa kertää pyöräilin vakioreittiäni keskustaa, hymyilin ajatellen, että tänne mä kuulun. Kaksi viikkoa meni silti ihan liian nopeasti. En tehnyt mitään ihmeellistä tai erikoista, Au Pair -duuneja ja nautin täysillä kesäsäistä, kylmistä drinkeistä, kuumasta pizzasta, lämpimästä tuulesta, myöhään menneistä illoista ja ihanien ihmisten seurasta.

Takasin lähteminen oli edelleen rankkaa, muttei niin paha kuin viimeksi.Tosin jäähyväiset on vaan edellen jotain mitä todella inhoan. Mutta mä tiedän, että tuun vielä palaamaan Riminille sekä matkustamaan moneen muuhun paikkaan tapaamaan kavereita tuolta. Olin tosi surullinen kun kone nousi ilmaan Bolognasta, mutta ainakin melkein yhtä onnellinen sen rullatessa Helsinki-Vantaalle. Keväällä lähtiessäni olin aivan rikki, mut nyt tuntuu jopa ihan hyvältä olla hetki Suomessa, kotikotona.

2 kommenttia: