31.7.2015

MITÄ ELÄMÄ TUO SE TULKOON MINUN LUO

1234.14567

Viime aikoina mä oon kuunnellut Haloo Helsinkiä ja miettinyt elämää. Jatkuvasti. Mitä mä tahdon ja ennen kaikkea mitä mä voin?  Tällä hetkellä mun päässä on yksi suuri enemmän tai vähemmän ahdistumista aiheuttava sotku. Lähteä vai jäädä? Tuntuu, ettei Suomessa oo mulle yhtään mitään. Mutta samalla täällä on niin pajon. Samat seinät, samat kadut, mutta kaikki on auki ja epävarmaa. En millään jaksaisi taas mennä ja aloittaa alusta. Luoda elämä tyhjästä tietäen, että sillä on parasta ennen päiväys. Mutta ihan yhtä rankalta tuntuu olla paikallaan. Odottaa tulevaa. Tää on se hetki kun mun pitäisi miettiä ja tehdä suunnitelmia, mutta oon ihan yhtä liian väsynyt ajattelemaan ennen ilvuoroa kuin aamuvuoronkin jälkeen. Eikä ne ihmiset, joiden kanssa haluisin just sillä hetkellä jutella, ole just silloin täällä.

Muutaman katastrofin ainekset on kans ollut käsissä viimeaikoina. Sain arvokkaan muistutuksen siitä miksi on tärkeää varmuuskopioida kaikki tasasin väliajoin, kun mun läppäri oli kaatunut ja hävittänyt kaikki tiedostot. Paniikki ei ole tarpeeksi voimakas sana kuvaamaan sitä tunnetta ennen kun Italian kuvat löyty roskakorista. Mutta sitäkin pahempi oli se maanantain fiilis, kun tuun kymmentä vaille kymmenen illalla kotiin ja huomaan, että mun huoneessa on räjähtänyt skumppapullo omia aikojaan ja vuotanut ympäriinsä. Herätys seuraavana aamuna 5.00, mutta eikun siivoamaan. Vaikka tää kesä tuntuu rullaavan kylmänä ja auringottomana eteenpäin, niin kuitenkin kaikenlaista on tapahtunut. Työviikon jälkeen on aina viikonloput ja viime vuoteen verrattuna oon ehtiny tehdä vaikka mitä kivaa!

Tänään on vaan tällainen päivä. Aika mones tällainen päivä putkeen.

4 kommenttia:

  1. Itellä aikalailla sama tilanne ja turhauttaa ko oikiasti vaan jumittaa paikoillaan. Tuntuu et haluis lähtee jonneki heti ja sitte taas toisaalta että vois jäädä, mut pahinta melkein tossa on se et ei sitte oikiasti tee mitään. Miettii vaan ja oottaa. Niiku ainaki mulla. Sen jälkeen ku tulin suomeen nii en esimerkiksi oo saanu juuri mitään aikaan, jollai uskomattomal taval nii lamaantunu olo. Mutnii meinasin et laitan espanjaan (fuengirolaan) työhakemuksii vetään ja sit sielä ois kuiten kavereita/tuttuja jo nii ei tarvis täysin tyhjiltä alottaa.

    Halusin vaan sanoo sulle jotain ku kuulostaa nii tutulta ja tiän ton tunteen, älyttömäst tsemppii sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla on tasan sama fiilis. Suomessa ois 99% varmasti töitä ja kavereita, vaikka ne nyt tuntuukin muuttavan ympäriinsä opiskelemaan, mutta silti. Ja ulkomailla ois taas seikkailuja, kaikkee uutta ja jännittävää, mutta toisaalta ois ihan kiva välillä säästää rahaa... Tiiän kyllä, että ennemmin tai myöhemmin asiat selvii parhain päin :) mut just tää tän hetken tilanne on tosi inhottava.

      Tsemppiä myös sulle ja toivottavasti Espanja jutut onnistuu!

      Poista