22.8.2015

VIA PHONE

1a2.1a2a3a4a5.1a5a6a7a 11a

Elokuuta on eletty nyt 22 päivää ja ne on ollut aika täynnä elämää. Takana on yhdet läksärit ja tänään illalla edessä toiset. Oon käynyt korkkaamassa ihanan Hernesaaren rannan, nukkunut päiväunia auringossa, pukeutunut kukkakuoseihin ja istunut iltaa sekalaisella seurakunnalla grillaillen ensimmäistä kertaa koko kesänä. Viettänyt yhden varmaan elämäni hauskimmista illoista Fiskarin kyläjuhlilla. Tanssittiin kuubamoilla ilman kenkiä teeman mukaan mustalaisiksi pukeutuneina ja samana yönä uin järvessä tuhansien tähtien loistaessa. Oon lopettanut kesätyöt ja ruvennut aktiiviseksi syrjäytyjäksi (vitsi, vitsi)  Käynyt terasseilla, piknikeillä, syönyt paljon ja hyvin sekä ilmoittautunut avoimeen yliopistoon. Hyppinyt ja huutanut hulluna Roope Salmisen ja Koirien tahtiin aivan maagisella Tavastian keikalla Taiteiden yönä. Puhelinkaan ei tästä kaikesta ole hengissä selvinnyt vaan raukea sunnuntai iltapäivä ja kolmenkymmenen sentin pudotus puutarhakeinusta pihalaatoitukselle, oli näytölle liikaa ja kuului räks. Vika on onneksi vain kosmeettinen, mutta mä en enää jaksa edes yrittää käsittää tätä mun huonoa tuuria mitä puhelimiin tulee. Kaiken elämästä nauttimisen sivussa oon myös tapani mukaan vähän ahdistunut niin menneistä, kuin tulevastakin. Asioista, jotka olisi pitänyt sanoa ääneen ja teoista, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. Mutta vaikka tää kalenterin mukaan salakavalasti hiipivä syksy tuleekin olemaan varmaan oudompi kuin mikään aikaisempi, niin kyllä mä silti vähän jo odotan sitä. Mutta ihan vähän vain.

12.8.2015

KUULUMISIA JA LISÄÄ KUULUMISIA

blogii

Siinä vaiheessa kun useampikin kaveri on kysynyt että Kaisa, koska sä päivität niin on ehkä pakko kurkata blogiin ja todeta, että mun elämässä ei vissiin oo tapahtunut mitään kahteen viikkoon. Mikä ei muuten ole totta. Toissa sunnuntaina olin rippijuhlissa ja tossa yläpuolella näettekin mun 15 minuuttia muotibloggarina. Koko blogihistorian ensimmäiset asukuvat, mutta poseeraamista pitää kyllä vähän harjoitella, ennen kun rupean saamaan niitä ilmaisia tuotelahjoja.

Kävin kavereiden kanssa kaljakellumassa ekaa kertaa elämässäni, eikä ees hukuttu vaikka alukseen tulikin reikä. Oon myös ollut Kallion block partyillä, stadikalla, syönyt rikollisen määrän mustikkapiirakkaa ja sen mitä töiltä kerennyt, niin palvonut aurinkoa, lukenut, rakastunut YOUNGHEARTEDiin, niin että osaan kappaleet ulkoa jo väärinpäinkin ja koukuttanut itteni Girlsiin. Yksi mun parhaista kavereista pakkasi rinkkansa ja lähti Australiaan, mutta samalla saatiin toinen tyttö takasin Espanjasta. Henkilökohtasesti oon myös nostanut mun tapaturma-alttiuden ihan uudelle levelille, viime viikon saldo oli venähtänyt selkä ja saikkua. Viikonloppu menikin sitten rennosti Suomessa lomailevin rakkauksien kanssa. Naurettiinkin porukalla, että tää elämänvaihe on sellainen, että jäähyväisiin rupeaa jo tottumaan, eikä puoli vuotta tunnu enää maailmanlopulta. Joku lähtee ja joku palaa kotiin, kuin liukuhihnalta. Omatkin suunnitelmat syksylle ja työkuviot alkaa selkiytymään, joten tällä hetkellä mua ei häritse mikään muu, kuin se että pimeä tulee jo nyt paljon aikaisemmin kuin kuukausi sitten. Mihin se kesä taas hujahti, kun vasta se alkoi?