22.8.2015

VIA PHONE

1a2.1a2a3a4a5.1a5a6a7a 11a

Elokuuta on eletty nyt 22 päivää ja ne on ollut aika täynnä elämää. Takana on yhdet läksärit ja tänään illalla edessä toiset. Oon käynyt korkkaamassa ihanan Hernesaaren rannan, nukkunut päiväunia auringossa, pukeutunut kukkakuoseihin ja istunut iltaa sekalaisella seurakunnalla grillaillen ensimmäistä kertaa koko kesänä. Viettänyt yhden varmaan elämäni hauskimmista illoista Fiskarin kyläjuhlilla. Tanssittiin kuubamoilla ilman kenkiä teeman mukaan mustalaisiksi pukeutuneina ja samana yönä uin järvessä tuhansien tähtien loistaessa. Oon lopettanut kesätyöt ja ruvennut aktiiviseksi syrjäytyjäksi (vitsi, vitsi)  Käynyt terasseilla, piknikeillä, syönyt paljon ja hyvin sekä ilmoittautunut avoimeen yliopistoon. Hyppinyt ja huutanut hulluna Roope Salmisen ja Koirien tahtiin aivan maagisella Tavastian keikalla Taiteiden yönä. Puhelinkaan ei tästä kaikesta ole hengissä selvinnyt vaan raukea sunnuntai iltapäivä ja kolmenkymmenen sentin pudotus puutarhakeinusta pihalaatoitukselle, oli näytölle liikaa ja kuului räks. Vika on onneksi vain kosmeettinen, mutta mä en enää jaksa edes yrittää käsittää tätä mun huonoa tuuria mitä puhelimiin tulee. Kaiken elämästä nauttimisen sivussa oon myös tapani mukaan vähän ahdistunut niin menneistä, kuin tulevastakin. Asioista, jotka olisi pitänyt sanoa ääneen ja teoista, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. Mutta vaikka tää kalenterin mukaan salakavalasti hiipivä syksy tuleekin olemaan varmaan oudompi kuin mikään aikaisempi, niin kyllä mä silti vähän jo odotan sitä. Mutta ihan vähän vain.

2 kommenttia: