3.1.2016

NEW YEAR, SAME OLD ME

b8b7-tileb1b5b2b6
b10

Tossa joulukuun aikana mun blogi painu talviunille. Enimmäkseen ilman sen kummempaa syytä. Aika kulki ihan kamalaa vauhtia. Mä kävin lähinnä töissä. Mä en ottanut kuin ihan muutaman hassun kuvan joulun alla. Mua ei vaan huvittanut kirjoittaa. Ei tapahtunut mitään, ja samalla tapahtui, paljon. Todella paljon.

Loppuvuoden parhaat hetket on olleet sellaisia, että mulla ei oo ollut kameraa kädessä. Kun sunnuntai-illan pikkujouluissa istutaan lattialla maailmankaikkeutta pohtien ja vielä päätä tyynyyn painaessa hymyilyttää, että miten mulla voikaan olla elämässäni noin mielettömän ihania ihmisiä. Kun tajuan, että 30 päivän päästä istun lentokoneessa. Kun vihdoin tarttuu Netflixin sijasta kirjaan ja melkein huomaamattaan lukee yli sata sivua putkeen. Kun saa postissa joululahjan Italiasta. Kun näkee ulkomailla asuvaa ystävää ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen. Kun saa positiivista palautetta töistään. Kun hakkaa päätä seinään omien ylianalysointiensa kanssa ja joku osaa sanoa juuri ne sanat, jotka sun sillä hetkellä täytyy kuulla. Kun huomaa löytäneensä elämäänsä ihmisen jota ei olisi siihen osannut kuvitella, mutta joka sopiikin juuri. Kun istuu perheen ja isovanhempien kanssa TVn ääreen (myöhässä) katsomaan joulurauhan julistusta kuten joka vuosi.

Siinä missä joulu saapui täysin yllättäen ja lähti vähintään yhtä salakavalasti, niin uusi vuosi meni multa kai ohi ihan kokonaan. Vaikka kyllähän mä olin sitä juhlimassa. Oikeastaan tosi hauskoissa kemuissa. Tanssin, lauloin, saunoin, juttelin, ja aiheutin hämmennystä. Mutta en mä silti tajua, että nyt on 2016. Ja toisaalta numero sinne tai tänne...ei kai tässä kolmessa päivässä mikään sen kummemin ole muuttunut. Ei ainakaan blogin suhteen. Kirjotan tänne jatkossakin sitten kun siltä tuntuu. Tammikuun lopussa mä olen lähdössä reissuun, ja sen aikaa täällä tulee olemaan kovin hiljaista, mutta en mä ole hommaa kokonaan lopettamassa. Ainakaan toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti